Sadetta kerrakseen

Sataa sataa ropisee, pili pili pom… Täällä on satanut nyt sitten muutaman päivän putkeen pieniä taukoja lukuun ottamatta. Pikkuhiljaa on jo alkanut tottua siihen että tulee hiukset märkinä joka paikkaan varsinkin kun sateenvarjokin on rikki. No nyt perjantaina jopa taivuin ja menin ostamaan Tescosta taas uuden suht huonon sateenvarjon, saas nähä kuinka kauan tämä kestää. Olisin nimittäin halunnut ostaa jonkun vahvemman sateenvarjon mikä kestäisi kauan, mutta en ole vielä sellaista löytänyt.

No jokatapauksessa, sateesta huolimatta, lähdin aikaisin lauantaiaamuna International Societyn järjestämälle retkelle Alnwick linnaan, Holy Islandille sekä Bamburg castlelille. Alnwick linna on hyvin kuuluisa sen takia, kun siellä on kuvattu ensimmäistä ja toista Harry Potter elokuvaa, ja suurin osa reissussa olijoista lähtikin enimmäkseen sen linnan vuoksi. Ja hienohan se oli. Potterviboja tuli, mutta ei välttämättä ihan niin paljon kun olisi voinut kuvitella, mutta ymmärrettävää, koska vain osia leffasta on kuvattu tuolla (esim. ensimmäinen luutatunti sekä Ford Anglian laskeutuminen koulun pihamaalle) ja linnaa on myös muokattu tietokoneella leffoja varten. Hieno linna se oli, ja kun sisälläkin pääsi käymään ja näki miten Percyn perhe siellä sitten talven aina asuu. En voi ymmärtää miten kukaan voi oikeasti asua normaalielämäänsä jossain sellaisessa linnassa, hullua. Siellä oli kyllä kaikki mahdolliset sisustukset mietitty, kattokruunuista, piiiitkistä ruokailupöydistä kaiken maailman antiikkiesineisiin ja vähän vaikka mihin muuhun. Kuvia ei saanut sisällä ottaa, mutta uskomaton ”talo”.

Tämä onkin sitten jo Alnwickin kylästä.

Holy Islandilla kun pysähdyttiin, niin ilma oli ihan järkyttävä. Satoi kovasti ja tuuli kovasti ja teki mieli vaan käpertyä johonkin nurkkaan eikä kävellä rantaa myöten linnalle päin. Sisälle en mennyt, kun se olisi maksanut eikä minulla edes ollut paljon yhtään aikaa, joten menin sen sijasta kuvailemaan lähellä olevia lampaita. Ne oli hauskoja ja tuijottivat vaan minua koko sen ajan kun siinä olin. Holy Islandille mennessä oli myös hauskaa, kun se tie mikä yhdisti sen saaren mantereeseen, kulki periaatteessa meren pohjassa ja vuorovesi peittää sen aina tiettyihin aikoihin. Nyt meidän mennessä kun satoi aika paljon, tien vieressä oli myös paljon vettä. Se oli hieman jännittävää.

Bamburgh Castle oli myös hieno, vaikka sisällä en käynytkään. Mentiin nimittäin sen vieressä olevalle rannalle nauttimaan Pohjanmerestä ja ihanan hienosta hiekasta. Intouduin jopa kannustettuna ottamaan kengät pois ja kokeilemaan vettä (kylmää oli) ja tallomaan hiekassa. Kaksi italialaista poikaa jopa innostuivat käymään uimassa. Hullut mutta kai heillä oli hauskaa ja olivatpahan sitten kaikkien puheenaihe hetkisen ajan.

Sitten lähdettiinkin kotiin päin, ja vaikka matkan varrella ilma oli jopa melkein aurinkoinen paikka paikoin, Glasgowssa satoi, kuinkas muuten. Kotiin päin kävellessä minua odotti pari tulvaa, ensimmäisen näin normaalissa tienylityspaikassani, jonka sitten sain kierrettyä aika helposti, menin vain tien toista puolta. Toinen tulva olikin sitten aika paljon pahempi. Se oli tunnelissa mistä mennään aina läpi kotiin päin kävellessä ja vesi siinä oli yli nilkan. Tuijottelin sitä hetken aikaa kauhuissani kun autot ajoivat ja mietin mitä tekisin, kaksi vaihtoehtoa, joko kiertäisin (mikä lisäisi matkaani noin 10 minuutilla) tai sitten menisin läpi ja kastuisin totaalisesti. No minua väsytti, päähänkin meinasi vähän koskea joten päätin mennä läpi ja kastuin sitten pahanpäiväisesti. Onneksi en ollut enää kovin kaukana kotoa jossa sain sitten kuivattua jalat ja pestyä ne lämpimällä vedellä.

No, tänään sitten lähdetäänkin takaisin sateeseen talsimaan yliopistoa kohti, menen käymään salilla (tai no sellainen urheiluohjelmahomma ja sitten uimassa) ja sitten pitääkin mennä opiskelemaan ja kirjoittamaan ranskan esseetä sun muuta kirjastoon. Voi tulla pitkä ilta enkä odota sitä että pääsen taas sateeseen, ja lieköhän tulvatkin vielä siellä.

Minä tarvitsen kumpparit.

10 asiaa menneiltä viikoilta

Heissan taas!

Nyt tuntui että oli aika tehdä taas päivitys, vaikkei tänne mitään sen ihmeellisempää edes kuulu. Mari lähti pois luotamme, on taas siellä kylmässä suomenmaassa, ikävä tulee! Kolmen viikon (?) jälkeen tuntuu hassulta kun ollaan taas Miian kanssa vaan kahdestaan. Eipä me täällä olla kovin kauan edes vaan kahdestaan asuttu, suurimman osan ajasta on ollut Mari meitä täällä viihdyttämässä. Nyt tässä odotankin Miiaa koulusta ja samalla voisin kertoa 10 epämääräistä ja erilaista juttua, tapahtumaa tai mitä lie mitä on tässä viime aikoina tapahtunut.

1. Cityketut. Niitä on täällä paljon. Melkein joka päivä nään jonkun ketun vilistämässä jossain, ja tässä pari iltaa sitten nähtiin yksi ihan läheltä kun oltiin Miian kanssa kotiin kävelemässä. Kuvat mitä sain on tosi huonolaatusia, koska kännykkä ja pimeä. Kuitenkin. Minusta on niin hämäävää kun niitä kettuja näkee niin paljon. Olen tosin nähnyt myös muutaman peuran meidän ikkunasta, kun tuossa on golfkenttä ihan meidän talon vieressä niin niissä pusikoissa pari peuraa oleskeli. Kuvaa en saanut kun olivat kuitenkin niin kaukana.

2. Meidän roskikset. Niitä on jopa ihan kolme kappaletta! Täällä on jonkinasteista kierrätyskulttuuria, niin meillä on sekajäteroskis, lasiroskis ja yksi johon voi laittaa metallia, pahvia ja muovipulloja (maidothan siis on muovipulloissa esimerkiksi..). Biojätekin olisi pitänyt joskus kait tulla, mutta sellaista me ei olla löydetty vaikka naapureilla on. Ehkä se olisi toimitettu sillon kun tämä kämppä on ollu asumattomana. Roskiksista vielä sen verran, että tällä hetkellä meillä on menossa kauhea viha naapureita kohtaan kun meidän roskikseen on tungettu muiden roskia ja kaikkein pahinta, kaikki sekaisin, ei minkäänlaista lajittelua…. Minusta tuntuu että minä vielä joku päivä sekoan ja asennan jotkut kamerat tuonne että saan tietää kuka niitä roskia sinne työntää. Ensimmäinen aste vois tietenkin olla vaikka jonkin ystävällismielisen kirjeen laittaminen siihen meidän roskikseen… Kattoo nyt että miten tilanne etenee.

3. Pyykkien kuivaaminen. Perusasia, mutta täällä sekään ei toimi niin helposti. Mehän siis kuivatetaan pyykkejämme se kaksi päivää keskimäärin. Meidän asunto on varmaan sen verran kylmä, ja kosteustaso sen verran korkea että pyykeillä kestää ikuisuus kuivua. Ei niin kivaa. Mutta yksi hyvä asia on se, että kiitos Marin meidän pyykinkuivausteline on pystyssä! Me ei osattu sitä Miian kanssa koota mutta Mari pelasti meidät tästäkin pulmasta.

4. Lämmitys. Täällä on kylmä. Osasyy voi olla se, että meillä ei ole lämmitystä päällä. No se maksais liikaa ja kyllä täällä vielä tarkenee. Aamulla on välillä kyllä aika kylmä ja joskus tuntuu että on melkein lämpimämpi kun ulos menee (ei oikeesti, maksimissaan sama lämpötila) mutta vielä me ei anneta periksi! On tulossa kylmempikin niin ei me sitten pärjätä jos jo nyt aletaan lämmitystä käyttämään. Tämän takia Kääriydytään aina peittoihin ja villapaita on ystävä. Pitäis vaan ostaa lisää kivoja lämpimiä villapaitoja että sitä pärjää sitten…. Hyvä syy mennä ostoksille!

5. Kylpy = rakkaus nykyään. Siellä on lämmin, se on varmaankin se tärkein syy. Muuten minun kärsivällisyys ei kestä kauaa siellä lojumista, vaikka tässä yksi päivä kylvin ja luin samalla kirjaa niin lilluin siellä sitten aika kauan. Ihan mukavaa oli. Ja tuli lämmin.

6. Deep fried. Päätettiin Marin kanssa kokeilla näitä kuuluisia uppopaistettuja Skotlantiherkkuja, eli uppopaistettua mars-patukkaa sekä uppopaistettua pitsaa. Ne oli yllättävän hyviä, odotin että ne olis ollu ällömpiä. Aika rasvastahan se toki on että ei sitä pystyis joka päivä syömään. Enkä usko että saisin sitä pitsaakaan itsekseni syötyä, nyt kun syötiin se kahdestaan ja Miiakin söi siitä vähän. Mutta kannatti kokeilla niin tuli sekin maistettua.

7. Kotiinkuljetus. Ikinä ennen en ole mitään kotiin tilannut, ymmärtäen kun tietää missä asutaan. Mutta nyt kun se on mahdollista, niin pitihän se kokeilla, ja jatkossakin saatan käyttää tätä hyväkseni. Tilattiin Marin kanssa pitsat Pizza Hutista ja sitten minä epätoivoisena 50 minuuttia istuin ikkunalaudalla kun odotin skootteria joka toisi meidän pitsat. Ohihan se kuski ajo, mutta saatiin lopulta pitsamme ilman että tarvitsi lähteä kotoa minnekkään, niin outoo mutta hauskaa!

Oijoi pitsaa. Ja huomatkaa peitto ja villapaita jotka lämmittää.

8. Koulu. Nyt olen jopa alkanut opiskella ja työtä riittää. Englannissa piti palauttaa jo yksi essee, en oikein osannut, mutta onneksi tämä ei vaikuta päättöarvosanaan. Pitää nyt sitten yrittää nähdä vähän enemmän vaivaa seuraavaa varten, kun se kuitenkin on jopa 30% päättöarvosanasta… Ranskassa minun osaaminen vaihtelee aika paljon, välillä olen ihan ulalla, mutta välillä jopa osaan ihan hyvin! Periaatteessa monet kielioppiasiat tiedän, olen vain unohtanut monia ja suurin ongelma taitaa olla se, että minulla ei ole kovin hyvä sanavarasto. Mutta ehkä se tästä petraantuu, ostin eilen kaksi nuorille tarkoitettu ranskankielistä kirjaa, niin niitä sitten voisi lueskella viikonlopun aikana.

9. Netti. Itken tämän takia. Meille piti tulla asentajat 10. päivä lokakuuta, mutta niitä ei näkynyt maisemissa ja kun tänään soitin sinne yhtiölle, niin ne tulee uudestaan 1. päivä marraskuuta…. Ärsyttää niin paljon, ja koska minulle jäi epäselväksi miksi tämä asentaminen ei viime kerralla onnistunut niin päätin mennä kovistelemaan sinne liikkeeseen missä voisi olla jopa vähän paremmat mahdollisuudet ymmärtää mitä minulle sanotaan ilman että täytyy pyytää niitä toistamaan jokainen lause…

10. Kirjat. Hyviä ja huonoja juttuja. Onnistuin kastelemaan minun kalliit koulukirjat melkein pilalle, kun vesipullo oli auennut minun laukussa. Ärsyttää vieläkin niin paljon. Pari päivää olen nyt yrittänyt kuivatella niitä kirjoja mutta ne on vieläkin ihan märkiä….. Mutta sitten minun rakkaus, kaikki nämä ihanat vanhat versiot kirjoista joita minä löydän ja sitten ostan. Ne kannet vaan on niin ihania ja sitten kun löytyy kuvitettuja painoksia yms. ja kun monet näistäkin olen ostanut vain punnalla.

Tässä nyt ainakin muutama juttu taas teitä viihdyttämään, nyt lähdetäänkin Miian kanssa International societyn illanviettoon, tällä viikolla onkin tullut juostua joka ilta jossain, ainakin sosiaalinen elämä on kiireistä. Ei ole silti teidän suomi-ihmisten voittanutta! Mutta kuulumisiin!!

Ja loppuun vielä muutama kampuskuva...

Isle of Skye

Tästä tulee ihan maratoonipäivitys kuvien (varsinkin panoraama) osalta, so bare with me.

Viikko alkoi taas normaalisti koulun ja jalkapallon merkeissä, ja onnistuin sitten lievästi telomaan itseäni siellä. Ensin satutin käteni kun törmäsin toisen tytön kanssa kun pelattiin käsipalloa ja sitten sain vielä pallon päähäni. Kait se kuuluu tähän urheilulajiin että siellä saattaa sattua.

Muuta erikoisempaa ei tainnut alkuviikosta tapahtua, vain luentoja, jalkapalloa ja sen social event keskiviikkona, torstaina käytiin Oran morissa ja perjantaina tukien tulon kunniaksi syömässä sushia. Nami.

Löysin myös jossain vaiheessa koulun kirjastossa harhaillessani Kalevalan! Piti ihan kuva ottaa todisteeksi. Tämä versio oli tosin englanniksi, niin en päässyt nauttimaan suomen kielestä.

Perjantaina sain myös laatikon kotoa! Olin tilannut äitiltä jalkapallokengät ja suojat ja ruisleipää, mutta sain sitten vähän muutakin mukana. Tilasin myös purkinavaajan mikä on niin ihanan yksinkertainen verrattuna näihin hienoihin epämääräisiin kapistuksiin mitä täältä löytyy (ja mitä me ei Miian kanssa osata käyttää…) Mutta kiitos äitille ihanasta laatikosta, sen sisällöstä tullaan kyllä nauttimaan. Finrexiä sain sitten nuhaan, vaikka tämä tauti onkin jo melkein taltutettu, olen varma että uusia on tulossa… Sen verran tulee tuolla ulkona oltua sateessa shortsit jalassa, joka maanantai ja tiistai siis..

Tässä on sitten vielä hieno kuva, mikä on ollut tarkoitus laittaa jo parin viikon ajan. Käytiin Miian kanssa siis Tescossa yöshoppailemassa, kun piti se 24/7 mahdollisuus hyödyntää edes kerran. Kaikkein hienointa tässä kuvassa on se, että Miian ilme on täysin tahaton ja sain sen sattumalta kuvaan, mikä on minusta aika hauskaa.

Viime viikonloppuna lähdettiin käymään ISoc:in järjestämällä matkalla, jonka päämääränä oli Isle of Skye. Maksettiin matkasta 70 puntaa per nenä, mikä ei ole paljoa verrattuna siihen miten paljon nähtiin ja koettiin. Oli todella hauskaa ja maisemat oli päätä huimaavat.

Ensimmäisenä päivänä pysähdyttiin monta kertaa matkan varrella, ensimmäinen pysähdys oli jo 45 minuutin matkan jälkeen Loch Lomondilla, läheisellä suurella Lochilla. Kaunis paikka ja saatiin jo heti tuntumaa nummiin. Tai no ne taisi jo alkaa olla vuoria ainakin jossain vaiheessa matkaa

Tässä Miia puhuu sorsaa. Ei oikein onnistunut, kun kaikki sorsat vaan pakeni meidän luota. Tai sitten Miia onnistui liiankin hyvin ja alkoi loukata niitä. Mene ja tiedä.

Nämä kuvat on siitä pienestä kylästä Loch Lomondin rannalta jossa me pysähdyttiin. Kaunista, mutta ei siellä kyllä ollut yhtään mitään.

Tässä sitten vielä kappale tästä nimenomaisesta Lochista, joka kuunneltiin samalla kun ajeltiin sen rantoja, oli aika hieno tunnelma.

Loch Lomondilta kun lähdettiin, jatkettiin matkaa Isle of Skyetä kohti monen pysähdyksen kautta. Pysähdyttiin Loch Tullassa ottamassa kuvia

Glen Coessa kolmen siskoksen luona (täällä on myös kuvattu Harry Potter ja Azkabanin vankia sekä James Bond Skyfall leffaa!!!)

sekä Fort Williamissa lounaan merkeissä. Täällä ei keretty nähdä kaupunkia kun vasta paluumatkalla, kun syötiin ja käytiin kaupassa eikä pysähdysaika ollut pitkä. Mutta nätti kaupunki. Ostin sieltä Rice Krispies Treatteja ja Miian ilme oli hieno kun se maistoi.

Sitten matka jatkuikin Loch Garrylle (jonka olisi tarkoitus näyttää Skotlannin kartalta, ja jos käyttää mielikuvitusta niin kyllä se näyttääkin!)

sekä Eilean Donan Castlelille. Tästä linnasta tulee ilmiselvästi mun tuleva koti!

Matkan varrella Miia otti videon maisemista ja siitä kun kuunneltiin musiikkia matkalla, oli hyvä tunnelma!

Sitten päästiinkin vihdoin Isle of Skylle ja majapaikkaamme Broadfordiin. Se oli hyvin pieni kylä, missä ei ollut paljon mitään, mutta ihan kivat näkymät ja vietettiin sitten hauska ilta hostellilla tällä meidän reissuporukallamme.

Miia löysi tämmöisen ällöttävän karvamadon, jota se sitten kuljetti aikansa mukanaan.

Me ollaan ruettu muistuttamaan toisiamme epäilyttävän paljon kämppissuhteemme aikana...

Seuraavana päivänä lähdettiin aamuhäslinkien jälkeen hostellilta kiertelemään saarta ympäriinsä. Ensimmäiseksi pysähdyttin Sligachan sillalla ja nähtiin siinä samalla Isle of Skyen suurin vuori Cuillins

ja sitten matka jatkuikin Kilt Rockille, Mealt Fallille & Mealt Lochille sekä Lealt Gorgelle ja Lealt Fallsille. Kilt Rockin luona nähtiin delfiinejä! Oli kyllä aika hienoa, en ymmärrä mitä ne täällä kylmässä pohjoisessa Skotlannissa oikein tekivät. Koko päivän ajan myös tuuli mielettömästi ja satoikin vähän. Mutta en ole tainnut koskaan olla näin tuulisessa paikassa, pelotti koko ajan että se heittäisi alas sieltä jyrkänteeltä, mutta onneksi suurimmaksi osaksi se tuuli poispäin reunalta.

Löydettiin sieltä kilttimies, joka kuulemma on about aina tuolla! En kyllä tosiaan ymmärrä miksi…

Hyvin kaunis video kuten näätte.

Nämä tiet oli aika pieniä..

Sitten matkamme jatkuikin Portreehen,

jossa pysähdyttiin syömään lounasta. Löydettiin tosi kiva pieni ravintola missä oli suhteellisen paljon kasvisruokia, verraten siihen että kovin montaa ruokavaihtoehtoa siellä ei ollut. Mutta hyvää ruokaa ja sain sitten vatsani ihan täyteen. Tämäkin kaupunki oli kaunis, mutta ei keretty siitä kovin paljon nauttia, kun lähdettiin taas jatkamaan matkaa, tällä kertaa kotia kohti. Reitti oli sama kuin tullessa, joten pysähdyksiä ei pahemmin ollut. Illemmalla oltiinkin sitten jo takaisin Glasgowssa, minä ja Mari vietettiin rauhallinen muutama tunti kotona ennen kuin simahdin elokuvan ääreen, ja Miia meni ahkerana opiskelijana yliopiston kirjastoon opiskelemaan vielä illan päätteeksi. Propsit Miialle, itse en olisi millään
jaksanut.

Tämä uusi viikko on lähtenyt ihan normaalisti käyntiin, koulua ja jalkapalloa, mutta sillä erotuksella että nyt minua on jopa alkanut vähän kiinnostaa opiskelu. Suurimmalla innolla odotan torstaita, sillä sillon saadaan vihdoinkin netti tänne, ja kaikkein hauskinta on, että odotan että pääsisin vihdoinkin kunnolla opiskelemaan! Saas nähdä miten tämä innostus sitten kestää… Toivottavasti nyt sentään edes vähän aikaa. Mari on täällä meidän seurana enää noin viikon ajan, että sitten muuttuu varmaan taas kuviot vähän kun jäädään Miian kanssa kahdestaan, mitenköhän tulee ruuanlaitto sujumaan kun koko ajan ollaan jossain menossa…. No sen näkee sitten. Niin ja vielä viimeiseksi sanon sen, kun ostin nyt sitten jouluksi lentolipun kotiin! Ihanaa kun on nyt sellainen varmuus ja päivät jo tietää. En kovin kauaa kerkeä siellä olla, kun 19. päivä myöhään illalla saavun Helsinkiin ja 1. päivä lähtee jo lento takaisin, mutta siinä välissä minua voi yrittää tavoittaa. Kotona on tarkoitus viettää koko loma, mutta ehkä minä jossain vaiheessa saatan jopa liikahtaa jonnekkin muuallekkin.

Tuulisia terveisiä Glasgowsta!