keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Kolumbia osa 1

Jospa minä nyt vihdoin jotain saisin tänne aikaiseksi kirjoitettua, oonhan sentään jo reilun viikon ollut kotona. Elikkäs Kolumbian reissu. Viimenen päivä helmikuuta lähdin jo reissuun, lensin Glasgowsta Birminghamiin ja sieltä edelleen Düsseldorfiin missä näin sitten Marin. Olin Düsseldorfissa jo reilua tuntia aikasemmin niin siinä sitten etsiskelin että mistä Mari tulisi ulos ja odottelin siellä aikani. Yö vietettiin lentokentällä yllättävän mukavasti, vähän aikaa haahuiltiin ympäriinsä ja harkittiin jo menemistä Starbucksin sohville vaikka se kiellettyä aluetta olikin. Löydettiin kuitenkin loppujen lopuksi käytävä jossa oli sitten sellaisia vähän niinkuin sohvia joilla makoiltiin muutama tunti. Sain jopa vähän nukuttuakin vaikka Mari-raukkaa kovasti yskitytti. Parin tunnin unien jälkeen alkoi kello olla sitten jo sen verran että päästiin porttien toiselle puolelle, etsittiin meidän portti ja jäätiin sitten siihen odottamaan. Nukahdettiin hetkeksi vielä siinäkin. Sitten lopulta päästiin meidän lennolle ja matka alkoi! Yksi vaihto oli matkan aikana ja se oli Madridissa. Siellä kun laskeuduttiinja jatkoyhteys löydettiin taululta tajuttiin että meidän pitää hommautua toiseen terminaaliin jonne oli noin puolen tunnin matka junien ja turvatarkastuksien takia. Ei tässä vielä mitään mutta kun oikeaan terminaaliin päästiin tauluilla luki että meidän lento ottaisi jo matkustajia sisään. Siinä sitten paniikissa juostaan portille, mutta onneksi ei oltu myöhässä, ja loppujen lopuksi jäi sitten vielä aikaa käydä vessassa ja ostaa vähän evästä ennen tätä meidän 10 tunnin lentoa.

Lento sujui yllättävän hyvin. Minun yksi unelma toteutui ja pääsin vihdoin lennolle jossa jokaisella oli oma näyttö! Se oli huisia ja sai katsoa niitä ohjelmia tai leffoja mitä itse halusi. Ja tosi hyvät valikoimat niillä oli, en vaan kerennyt katsoa läheskään kaikkea mitä olisin halunnut. Ruokakin oli ihan siedettävää mitä meille tarjoiltiin, suhteellisen köyhä ja mauton vaan oli kasvisvaihtoehto. Mutta nopeasti meni lento ja sitten oltiinkin jo Kolumbiassa. No ensin piti päästä tullin läpi mikä oli jännittävä vaihe koska meidän täytyi kertoa osoite ja tarkat nimet keiden luona majoituttaisiin eikä meillä ollut näitä tietoja... Onneksi sentään Marilla oli Catalinan numero niin se sitten riitti osoitteen sijasta. Leimat saatiin passeihin ja lopulta oltiin sitten virallisesti Kolumbiassa. Porttien jälkeenkin löydettiin noutajat ja päästiin tutustumaan keiden kanssa vietettäisiin seuraava muutama päivä.

Ainoaksi esteeksi tutustumiselle oli se että oltiin molemmat ihan järkyttävän väsyneitä. Siksipä luultavasti keskustelut olivat suhteellisen pinnallisia ja lyhyitä ja vaikka Cata oli meille illaksi suunnitellut ohjelmaa, päivällisen jälkeen simahdettiin Marin kanssa molemmat ja nukuttiin sitten pitkät yöunet.

Seuraavana aamuna kun herättiin saatiin valmis aamupala jonka Rosita (perheen piika) oli meille tehnyt. Uutena erikoisuutena oli arepa, joka on siis maissitaikinasta tehty lättynen jossa voi olla sisällä vaikka juustoo tai melkein mitä vaan ymmärtääkseni. Me syötiin juustolla ja sitten ihan paljaaltaan olevia ohuita versioita. Hyvää oli.


Nautin auringosta ja lämmöstä!


Sunnuntaina mentiin sitten käymään Catan ja Catan kavereiden kanssa markkinoilla. Matkalla sinne tutustuttiin ajotyyliin joka oli hieman erilainen, jos joku Suomessa ajaisi samalla tavalla huutaisin varmaan kauhusta ja käskisin päästää minut rattiin. Mutta tuolla se oli sitten enemmän tai vähemmän normaalia suikkia kaistoilla epämääräisesti ja tehdä pikakiihdytyksiä ja jarrutuksia.


Sunnuntaisin Bogotassa tapahtuu myös se, että osa kaduista suljetaan autoilta ja ne vapautetaan pyöräilijöille ja kävelijöille. Se mahdollistaa että useampi pystyy pyöräilemään minne haluaa helpommin. Aika hauska idea minusta.





Hieno ilme minulla, mutta maistoin siis Mangostinaa, erikoishedelmää. Se oli todella hyvänmakuista, pehmeä ja makea, mutta tosi hyvää. Noita kun saisi täälläkinpäin niin söisin varmaan koko ajan.




Tässä ollaan menossa syömään lounasta ja minä jatkan hienojen ilmeideni sarjaa. Crepes & Waffles on siis Kolumbialainen ravintola jossa tuli käytyä useammankin kerran syömässä tuon reissun aikana. Tuo ravintola oli tosi hyvä siitä syystä koska se oli suhteellisen hieno ravintola, mutta ruoka oli halpaa ja sitten kun sieltä vielä löytyi paljon kasvisvaihtoehtoja niin eihän tuota komboa voinut vastustaa.


Minun ruoka johon tuli paljon paljon sieniä. Niin ja mehut tuolla oli ihan järjettömän hyviä, tätä kertaa lukuunottamatta oti joka kerralla mansikkamehua joka oli ihan mielettömän hyvää. Paksuja ne mehut toisaalta oli että sopivat enemminkin jälkiruuaksi mitä ruuan kanssa juotavaksi.


Sunnuntaina mentiin myös käymään hedelmäostoksilla, niin paljon hedelmiä mitä en ole ikinä ennen nähnytkään!





Näistä tuo vihertävä hedelmä oli parempi, punainen oli ihan hyvä kanssa mutta tykkäsin enemmän vihreästä. Siinä oli sellainen lievä sitruksinen maku. Minullahan oli ylhäällä näitten hedelmien nimiä ja arviointeja millaisia ne oli, mutta onnistuin kyllä onnellisesti hävittämään sen lapun.

Sitten maanantaina lähdettiin Marin kanssa kahdestaan katsomaan nähtävyyksiä, ensimmäiseksi mentiin näköalapaikalle missä oli sitten myös kirkko sekä kävelypolku jonka varrella oli Jeesuksen matka ristiinnaulittavaksi. Näköalat oli hienoja, mutta olisivat olleet varmasti vielä hienompia jos ei olisi ollut sumuista/pilvistä. Tänne siis matkattiin taksilla ja se kyyti oli kyllä sellaista että sai pelätä henkensä puolesta. Kolumbiassa ei siis ole pakollista pitää turvavyötä takapenkillä ja siitä johtuen luultavasti ensimmäisessäkään taksissa millä matkattiin ei ollut mahdollista laittaa edes turvavyötä. Ja sitten kun se taksikuski hurjasteli hurjaa vauhtia pieniä teitä myöten liikenteen seassa niin alkoi kyllä jo vähän pelottaa. Mutta ihan hyvin ilman mitään ongelmia päästiin siis perille.












Täällä oltiin sellaisilla korkeuksissa että hengästytti ihan pienikin kävely, sen verran ohutta oli ilma. Sitten siellä nähtiin vielä sellaisia hulluja jotka tuli sinne ihan tarkoituksenaan vain urheilla. No huvinsa kullakin.

Seuraavaksi suunnattiin sitten kävellen kohti La Candelariaa joka on Bogotan vanha keskusta, turisteille suunnattu alue. Siellä oli paljon ravintoloita, hotelleja/hostelleja sekä pieniä puoteja missä monessa myytiin koruja tai muuta vastaavaa halpoja asioita turisteille ostettavaksi. Mutta mikäs siinä, halpoja hienoja koruja!




Keskusaukiolla pystyi sitten ottamaan kuvia laaman kanssa, kyllähän tästä lystistä piti hieman maksaa, mutta ei se haitannut kun ei se paljoa maksanut kuitenkaan. Ja saatiinpahan olla laaman selässä!






Tässä sitten syön arequipaa, joka on periaatteessa vohveli jonka sisälle laitetaan arequipa-nimistä suunnilleen toffeenmakuista tahmaa. Tosi hyvää ja kun noilta katukaupiailta pystyi valitsemaan vielä lisätäytteitä niin mikäs sen parempaa. Itse otin hilloa lisäks ja se oli kyllä tosi hyvä yhdistelmä, tykkäsin oikein paljon.




Sitten kun oltiin tarpeeksi kierrelty keskustassa otettiin taksi takaisin pohjoiseen jossa sitten oltiin taas Rositan ruokittavana.

Tiistaina meillä oli oma autokuski käytettävissä, Manuel muistaakseni oli hänen nimi. Manuel meitä kuljetti sen päivää sitten, käytiin aamulla ensin kultamuseossa jossa oli Kolumbian historiaa ja miten erilaisia kultakoruja on käytetty menneinä aikoina. Todella hienoja olivat ne korut, olisin voinut ottaa joitakin itselle vaikka käyttöön. Sitten käytiinkin ja kaupassa ja sen jälkeen suunnattiin jo lentokentälle kun oli aika lähteä Amazonialle. Mutta siitä sitten seuraavassa, tässä on tarpeeksi pituutta jo ihan näine hyvineen.