Caen, me voici!

Taas vierähtänyt pieni ikuisuus enkä muistanut edes Intiasta mitään kirjoittaa. No se reissu kyllä olikin sellainen, että tarvitsi pienen hetken toipua ennen kun pystyy edes kuviin palaamaan. Kivaa siellä kyllä oli että ei siinä. Palataan siihen kuitenkin ehkä vasta vähän myöhemmin ja hypätään ajassa eteenpäin.

Syksyn vietin hiljaisuudessa mutta siellä ei olekaan paljoa kerrottavaa, suurimmaksi osaksi kaikki aika meni koulun parissa. Sainkin suoritettua sen reilu 50 opintopistettä syksyn aikana että ihan mukavasti oli hommaa. (Vuodessa normaalisti suoritetaan se 60 opintopistettä)

Kaksi viikkoa sitten tosiaan saavuin tänne Caeniin. Aika kuluu ihan hirveän nopeasti ja samaan aikaan tuntuu että olisin ollut täällä jo vaikka kuinka kauan mutta samalla että vastahan minä tulin. Tunneilla olen tosiaan käynyt, mutta vapaa-aikaa niiden ulkopuolelle jää myös. Vähän turhan paljon on ehkä tullut käytettyä tätä vapaa-aikaa Netflixin parissa ja muun muassa Making a Murderer -sarja tuli katsottua melko nopeasti.

Suomesta kun lähdin oli siellä vähän viileämpää mitä täällä. Sitä on aina hankala muistaa sillon kun täällä paleltaa. Ennen lähtöä täytyi lentokonetta vähän sulatella (pääasiassa kai ohjaamon ikkunoita), mutta minä edellisen yön huonojen yöunien jälkeen olin sen verran väsynyt, että nukahdin samoin tein kun istuin alas ja nukuin onnellisena siihen asti että oltiin jo kaartelemassa Pariisin yläpuolella.

Lentokentällä päätin että olen sen verran kroisos hetken ajan että otan taksin juna-asemalle, sillä lento oli jo myöhässä ja matka lentokentältä tälle tietylle juna-asemalle ei ollut mitenkään erityisen yksinkertainen vaan siinä olisi pitänyt kolmee tai neljää eri kulkuvälinettä käyttää ja sitten vielä kävellä vähän päälle. Joten taksi oli kaiken sen 34 euron väärti (hyi miten paljon rahaa).

Juna-asemalla etsiydyin sitten ostamaan itselleni nuorisokortin junia varten sekä junalipun Caeniin. Sitten täytyikin löytää vain mistä junat lähtee joka ei ollutkaan ihan niin helppoa mitä kuvitteli. Oikeasti ihan helppoa mutta onnistuin vain harhailemaan edes takaisin ennen kuin minulle selvisi että raide selviääkin vasta noin puoli tuntia ennen junan lähtöä.

Caenissa minua oli vastassa tutori, joka sitten auttoi minua pääsemään tänne ESPE:lle (koulu jossa myös asun) sekä käymään ruokakaupassa. Muutenkin hän on auttanut minua muutamissa käytännön asioissa mikä on ollut oikein hyvä!

Tällainen näkymä avautuu tästä minun huoneesta, taustalla näkyvä rakennus on tätä koulurakennusta.

Ekat päivä meni ihan vaan tekemättä sen suurempia, muutamat käytännön asiat siinä hoidin ja tuskailin kielen kanssa. Sitten valittiinkin kurssit ja tämä muodostui alustavaksi suunnitelmaksi, nyt aion sitä vielä tosin muokata ja jättää pari kurssia pois.

Nyt, parin viikon jälkeen saatiin vihdoin lukujärjestykset myös näkymään netistä, mutta se ei pidä paikkaansa joten aina kolmen viikon jaksoissa täytyy käydä tarkistamassa tietyltä seinältä kun sinne on tehty kolmen viikon lukujärjestys, että mitä kursseja nyt sitten tosiaan on.

Eikä siinä vielä kaikki, vaan sitten joka aamu täytyy käydä tarkistamassa että onko jokin sitten kuitenkin muuttunut ja miltä se tämän päivän lukujärjestys näyttää ja mikä se itse luokka sitten loppujen lopuksi on. Ja joskus edes tämä ei pidä paikkaansa.

Koulu on ollut ihan okei, ei mitenkään mieltäräjäyttävää, en usko että tulen täällä kauheasti pedagogiikkaa oppimaan. Enemmänkin vain sen oon huomannut, miten tykkään Suomen meiningistä paljon enemmän. Kielen kanssa on välillä vähän hankaluuksia mutta ei oikein muuten mitään uutta.

Tässä nyt sitten muutama kuva Caenista ja markkinoilta, jotka on joka sunnuntai. Itse asiassa täällä taitaa olla melkein joka päivä markkinat mutta sunnuntaisin on nämä lähimmät isot markkinat.

Yhden kerran ollaan käyty syömässä koulun ruokalassa ja ainakaan silloin se ei minua vielä hurmannut. Siellä oli valmiiksi kootut salaatti ja jälkiruoka -vaihtoehdot ja ruokaa et itse laittanut vaan joku sen annosteli. Jäi aika paljon riisiä syömättä tuolla kertaa.

Vietän myös aika rauhallista Erasmus-elämää, sillä yksissäkään pirskeissä en ole vielä käynyt vaikka niitä tasaiseen tahtiin aina yhdet-kahdet on viikossa. Ei tosiaan haittaa ollenkaan koska en jaksaisi edes ja kavereita olen jo myöskin saanut. Meidät linkitti aika vahvasti yhteen se kun oltiin vielä tämän viikon alkuun asti ainoat Erasmus-opiskelijat täällä opettajakoulutuksen puolella ja mehän ollaan aika eristyksissä kaikista muista kun asutaan täällä omalla koululla joka sijaitsee eri kampuksella ja muuta. Mutta ei haittaa kun meillä on kivaa! Vaikka pirskeissä en olekaan käynyt, niin EIC:n (Erasmus & Internationals in Caen) järjestämille retkille olen osallistunut, ja ne ovat olleet hyviä mahdollisuuksia tutustua eri paikkoihin halpaan hintaan, yksi retki kun on tähän mennessä maksanut vain 2 euroa. Niistä sitten seuraavalla kerralla vähän lisää että ei tule kilometripäivitystä!