Amsterdam & Glasgow & Color run

Belgiasta matka jatkui kohti Amsterdamia. Matka taittui näppärästi Megabussilla joka oli ihmeellisesti melkein tyhjä ja pääsin sitten eteen ylös istumaan oikein leveästi ja mukavasti. Koko kaksikerrosbussissa olikin vain seitsemän ihmistä.

Amsterdamissa pääsin vähän sukuloimaan ja majoituin Sirviöiden luona, tosi mukava oli viettää aikaa siellä heidän kanssaan ja kiitos vielä kaikesta!

Amsterdami kyllä pääsi minun suosikkikaupunkien listalle, siellä oli niin paljon asioita mistä tykkään, vettä, vihreyttä, kauniita rakennuksia ja hyvä tunnelma. Ja viel todellinen pyöräilijän paratiisi, kun pyöräilijät on maanteiden kunkkuja.

Anne Frankin talossa ja siihen tehdyssä museossa kävin, ja se oli kyllä todella mahtava. Toisaalta kauhea, mutta todellakin kokemus jonka halusin kokea. Ihan hurjaa miten he ovatkaan siellä piilotelleet niin kauan ennen kiinni jäämistä. Ja kuinka monta muuta on tehnyt samaa. Ihan hurjaa ja niin hirveää.

Tässä se torni, minkä Anne oli nähnyt ullakon ikkunasta, paljon maisemia kun ei tullut nähtyä.

Tässäpä sitten Amsterdamin kapein talo. Mitenhän lie siellä mahtuu mitään olemaan kun varmaan hyvä että sänky mahtuu.

Joidenkin talojen edessä on laattoja, joissa ilmoitetaan keitä siitä talosta on viety toisen maailmansodan aikana ja minne.

Tässä sitten puolestaan Amsterdamin pienin rakennus. Se joka on tämän rakentanut ei ole todellakaan kylpenyt rahoissa. Taloista ja tonteista on nimittäin laskutettu leveyden mukaan.

Eksyin myös hieman Amsterdamin ulkopuolelle Keukenhofiin ihastelemaan kukkia. Niin nättiä joka puolella! Ikävä kyllä tulppaanipellot eivät olleet vielä täydessä kukoistuksessaan.

Söin kesän ensimmäisen jäätelön ja oli kyllä tosi hyvää!

Söin myös lämpimän stroopwaffelin. Herrrrkullista!

Tässä ne vielä melko vihreät tulppaanipellot. Takana näkyy jo vähän väriä!

Amsterdamissa myös kävelyretkellä oli myös meidän lisäksi kuvassa esiintyvät Charlene (joka on kotoisin Hong Kongista mutta on myös tällä hetkellä Ranskassa vaihdossa) sekä suomalainen Anni. Heidän kanssaan tulikin sitten vietettyä aikaa myös tuon kävelyretken jälkeen, se on kyllä niin hauska aina reissatessa tutustua uusiin ihmisiin.

Amsterdamista matka jatkui kohti tuttua Glasgowta, jossa vietin pari yötä Marin luona. Oli tosi kiva nähdä taas, kerrankin ei niin pitkästä aikaa. Ja käytiinhän me The Lumineersin keikalla mikä oli kyllä tosi kivaa!

Glasun pikavisiitin jälkeen suuntasin takaisin Pariisiin jossa osallistuttiin Tessan kanssa Color Runiin. Se oli kyllä ihan supermukavaa ja voisin mennä vaikka joskus uudelleenkin! Melko viileä ja hiukan myös sateinen päivä sattui ikävä kyllä olemaan mutta tunnelma ja pieni hölkkä lämmittivät!

Tässä olikin sitten minun reilun viikon reissuni ja oli kyllä mahtavaa! Useamman paikan kerkesin nähdä ja paljon kokea ja ihmisiäkin tavata niin ei paremmasta väliä.

Strasbourg & Brysseli & Brugge

Viimeisen kirjoituksen jälkeen lähdinkin lomailemaan. Ensiksi suuntasin yöbussilla Pariisista Strasbourgiin jossa vietin vain noin 20 tuntia. Tulin sinne siis jo aikaisin aamulla ja lähdin myöhään puolenyön jälkeen pois. Tulikin vietettyä siis aikaa juna-asemalla niin saapumisen jälkeen kuin ennen lähtöä. Juna-asemalla siksi, että siellä oli paremmat tilat kuin bussiasemalla.

Päivän sitten kiertelin vaan kaupungilla ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Matkustusinfosta sain kartan ja listan tärkeimmistä nähtävyyksistä ja niitä sitten kiersin osaa katsomassa. Museoihin en mennyt sillä ne olivat maksullisia ja halusin selvitä minimibudjetilla. En myöskään mennyt suositulle nähtävyysajelulle isolla veneellä vaan päädyin kävelemään itse sen reitin. Tulihan sitä tuona päivänä käveltyäkin jopa 25 kilometriä. Vietin aikaa myös ihan vaan istuskelemalla ja lukemalla kirjaa, olin aika iloinen kun tajusin että pystyn lainaamaan Suomesta e-kirjoja.

Illalla (tai yöllä) sitten tosiaan matka jatkui kohti Brysseliä. Yöbussilla tämäkin, tosin vaihto Düsseldorfissa. Siellä sitten pääsinkin vähän puhdistautumaan ja syömään.

Brysseliin kun saavuin olin aika väsynyt ja tympääntynyt eikä huvittanut ollenkaan tehdä yhtään mitään. Jäinkin ensiksi odottelemaan vaan hostellille että pääsen huoneeseeni ja sitten suoraan suihkuun. Pienen rentoutumishetken ja suihkun jälkeen olinkin jo vähän paremmalla mielellä ja päätin suunnata kaupungille katsomaan päänähtävyydet.

En ollut hirveammin tutkinut etukäteen mitä on odotettavissa niin en ollut yhtään ajatellut miten tämä Stock Exchange -rakennus oli kuorrutettu muistolauseilla sekä kukilla ja kynttilöillä Brysselin iskujen vuoksi. Hiljaiseksi se veti kun siinä hetken seisoskelin.

Siitä suuntasin sitten Grand-Placelle jossa oli todella vaikuttavia taloja kultakuorrutuksineen.

Viimeinen kohteeni tällä lyhyehköllä reissulla oli Manneken Pis jonka löydettyäni tosin hämmennyin kun löysin sen tällaisissa vermeissä. Seuraavana päivänä sitten tämä pissapoika olikin jo palannut normivetimiinsä, siitä kuvaa myöhemmin.

Pitihän sitä Belgiassa vohveleita syödä, tässä oli vuorossa Brysseliläinen vohveli Nutellan kanssa. Oli tosi hyvää.

Hostellihuoneesta sen verran että siellä oli hieman omituisia vieraita. Tai pääasiallisesti yksi. En oikein päässyt selvyyteen että mikä oli ongelmana, mutta todella omituisesti hän käyttäytyi. No, ihan hyvin kaikki kuitenkin sujui.

Sunnuntaina lähdinkin sitten päiväreissulle Bruggeen, mutta ensin söin parhaan aamupalan pitkään aikaan. Ranskassahan kaikissa hostelleissa ja hotelleissa aamupala on tähän mennessä koostunut patongista, croissanteista sekä hillosta ja nutellasta. Niin oli ihana saada pitkästä aikaa kunnolla ruokaa vaikka se vähän ylimääräistä maksoikin. Mutta selvisimpä aika todella pitkälle tällä ruualla, ei tullut nälkä kun vasta illalla. (Toki söin jotain pienempää jo sitä ennen.)

Bruggessa päädyin vaan pääasiallisesti kiertelemään pitkin ja poikin kaupunkia välillä vähän pysähdellen lukemaan tai vain paikkoja katsomaan ja imemään tunnelmaa. Aika rennosti otin tämän päiväreissun ja museot jäi taas välistä ja keskityin vain harhailuun.

Brysseliin kun palasin niin maistoin sitten Belgialaisia ranskalaisia. Hyviä ne oli, mutta en nyt mitään järettömän suurta eroa todennut näiden tai muiden ranskalaisten välillä. Ehkä menee lajissaan lähemmäksi jotain lohkoperunoita mutta tuossa muodossa vaan ja rasvaisempia ja suolaisempia.

Tässä vielä se Mannekin Pis normaalitilassaan.

Matka tästä vielä jatkui, mutta jotta ei tule järettömän pitkää päivitystä jääköön loppumatka sitten seuraavaan osaan.